Lisa Johansson-Pape (1907-1989) tunnetaan parhaiten valaisin- ja huonekalusuunnittelijana. Hän oli 1900-luvun jälkipuoliskon merkittävin suomalainen valaisinmuotoilija, jolle tärkeintä oli kestävyys ja toimivuus. Johansson-Papen valaisimien estetiikka muodostui aina valon ehdoilla, ja ne ovatkin vähäeleisiä, modernistisia ja ajattomia - moni niistä on edelleen tuotannossa.
Lisa Johansson-Pape toimi mm. Stockmannin valaisintehtaan Ornon suunnittelijana ja oli perustamassa Suomen Valoteknillistä Seuraa. Hän opetti Taideteollisessa Oppilaitoksessa ja toimi näyttelyarkkitehtinä sekä suunnitteli paljon suurten tilojen kuten laitosten, kirkkojen ja laivojen valaistuksia. Muiden töidensä ohella Johansson-Pape toimi vuosikymmenien ajan Suomen Käsityön Ystävien taiteellisena johtajana. Hänet tunnetaan myös tekstiilien, ryijyjen ja mattojen suunnittelijana.
Johansson-Papen töitä oli esillä New Yorkin maailmannäyttelyssä 1939 sekä Milanon triennaaleissa 1951 ja 1954, joissa hänet palkittiin. Hän sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1957.
Valaisimien tavoin myös Lisa Johansson-Papen suunnittelemat tapetit ovat hillityn vähäeleisiä, funktionalismin henkeen sopivia malleja. Pienikuvioiset Arki ja Pilkut otettiin tuotantoon vuoden 1958 kutsukilpailun kautta. Poikilon risteilevissä linjoissa on mukana ripaus leikkisyyttä.